tiistai 22. lokakuuta 2013

Ylikangas, Heikki: Suomen historian solmukohdat
Luettu 02/2012



Muuttujat muuttaen jäi mieleen historian tutkijan Suomen historian selvityksestä aina Lallista nykypäivän finanssikriiseihin. Professori tykkää akateemisista tyhjistä sanoista, mutta onneksi ei paljon muita sitten ollutkaan. Sama ilmiö toistui, voisi sanoa normaalisti. Kirjan luin flunssan kourissa sohvassa maaten, joten kyllä se kovasti potemista piristi.

Valaistus tuli ehkäpä siitä, että kyllä Suomen kehitys köyhästä maatalousvaltaisesta harvaanasutusta ja 1900 -luvulle saakka Ruotsin ja Venäjän kyykyttämästä maasta nykyiseksi vauraaksi teollistuneeksi länsimaaksi on oikeastaan ollut ällistyttävän nopeaa. Siihen on vaikuttanut sattumakin ja mainittujen kahden maan kissanhännän veto; molemmat valitsivat eri säätyjä vaikutusvaltansa kasvattamiseksi sillä seurauksella että Suomen alempi aatelisto eli keskiluokka sai Venäjän alla enemmän valtaa ja kansallisuusaate vahvistui. Seuraava hyvä tuuri tuli sitten Venäjän vallankumouksen aikana ja toisessa maailmansodassa suomalaiset sitten yhdistyivät yhteistä vihollista vastaan. 
 
Hesarista, Mirkka Lappalainen:
Kirjan onnistunein luku käsittelee 1700-luvun puolivälin käännettä. Silloin sallittiin torppien perustaminen, tilojen jakaminen ja aloitettiin isojaon toteuttaminen. Uudistukset muuttivat suomalaisen maaseudun kasvot.
Ylikangas on parhaimmillaan kuvatessaan muutokseen johtaneita kehityskulkuja ja säädösten takana väijyneitä intressejä. 1700-luvun asetusten säätämisestä tulee yhtä jännittävää kuin 1900-luvun sotahistoriasta.
Parhaimmillaan Suomen historian solmukohdat on näkemyksellistä historiankirjoitusta, jossa menneisyys ja nykyisyys linkittyvät toisiinsa. Siitä voi nauttia, vaikka olisikin Ylikankaan kanssa eri mieltä yksittäisten historian käänteiden syistä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti