keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Mendoza, Eduardo: Kissatappelu. Madrid 1936
Luettu 10/2012



Uusi espanjalainen romaani joka sijoittuu Espanjan sisällissotaa edeltävään tulehtuneeseen tilanteeseen Espanjassa. Englantilainen Velasquezin taiteeseen hurmioitunut taidehistorioitsija Anthony Whitelands kutsutaan arvioimaan rikkaan perheen taideaarteita. Siinä hän sitten sotkeutuu itselleen vieraisiin poliittisiin juonitteluihin, rakastuu herttuan tyttäreen etc. Henkilökavalkadissa vilahtaa jopa Francisco Francoa, muita kabinettipolitikkoja, tuulta haistavia viranomaisia, jopa venäläinen vakooja. Jostain syystä juoni ei vain sytytä eikä henkilöiden kohtalosta kiinnostu riittävästi. Ei oikein toimi.
 
Näin loppuu Ina Ruokolaisen arvio ’Keskisuomalaisessa’:
Vauhti on melkoinen. Jossain pimeällä kujalla lukija tajuaa, ettei kirjailijan ole edes tarkoitus syventää ihmiskuvia tai tapahtumien taustoja. Eduardo Mendoza on kirjoittanut historiallisia romaaneja ja hulluttelevia salapoliisiromaaneja. Kissatappelu on kummallinen hybridi, josta ei synny edes terävää veijariromaania. Aihe on kutkuttava, tulos hampaaton.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti